Tarinaa pääkallopaikalta elämästä ja sen monimutkaisuuksista.
"Elämään ei saa varoitustarraa ja vaikka saisikin kuka niitä noudattaa" TW
Lyhyestä suvivirsi kaunis pitkän tauon jälkeen, kun taas ylipäätään on ihminen kykenevä kirjoittamaan.
Kuvittele helvetillinen krapula kuumana kesäaamuna teltassa keskellä pölyistä kangasta. Tullut juotua sekaisin kaikkea aasta ööhön ja savuteltua enemmän kuin tohtori määrää. Ei suihkua, ei tappiomielialajuomaa. Ei Buranaa. Mainos.
Kerro se monella.
Siinä on viekkaat viekkarit, jotka tuli bentsojen yhtäkkisestä pudottamisyrityksestä tuossa taannoin.
Hieman epäonnistuneen kokeilun jälkeen päädyin pudottamaan määrää ohjeen mukaan. Hitto. Luin ohjelappua. Eikös yleensä vaan yritetä ja erehdytä ja erehdytä uudelleen.
Seuraavan kerran, kun narauttamaan joskus elämän aikana vielä ehkä pääsen, ei seuraava aamu tunnu enää missään. Eli tästäkin kokemuksesta oli loppujen lopuksi hyötyä.
Plup, plump, molskis.
Nyt on potilas Saarisella lanttu nenässä ja sormi korvassa.
Opamoxia tän hetken tarpeen mukaan 6 x 15mg/ vrk vaiko Risolidia 3 x 25mg/ vrk?
Ja mites toimii yhdessä nuo beetat ja masennuslääkkeet? Itseopiskelun mukaan ne ovat vähän niinkun vastavaikutteisia eli toinen lisää noradrenaliinin eritystä ja toinen estää ja toinen lisää seratiinin määrää ja toinen estää.
Vaiko olenko jo niin kamoissa etten vaan ymmärrä. Ihan erikoistunut psykiatri nää on todennut toimivaksi yhdistelmäksi. Ittellä on vaan nyt vähän epäileväinen olo. Mitenhän pärjäis ilman? No ei mitenkään just nyt.
Pelkään vaan tulevia vierotusoireita. Ja sitä, että joudun olemaan joulun ilman Tummaa. Saatanan saatana!
Ai niin; Venlafaxin aiheuttaa kivaa pahoinvointia.
Toinen ai niin; diagnoosi uusiutui vakavaan masennukseen ja paniikkihäiriöön. Ihmeen tervepäinen noihin resepteihin verrattuna on olo.
Paitsi että nyt täytyy myöntää että pönttö on vähän sekaasin kaikesta.
Tänään on ollut hyvä päivä. On mieltä piristävää, kun on välillä hyvä päivä. No mitäs se hyvä päivä sitten tarkoittaa.
Se tarkoittaa sitä, että kun vetää bentsoja tarpeellisen määrän pitkin päivää, niin pystyy liikkumaan ihmisten ilmoilla ilman, että Gallialainen taivas olisi putoamassa koko ajan niskaan ja kotiin tullessa maistuu ruoka. No onko tuo toisaalta ihme, jos (piilomainonta jatkuu, mikä piilomainonta?) Rainbow-mansikan voimalla mentiin aamusta (lue puolipäivästä) ehtooseen asti.
Se tarkoittaa myös sitä, että kun löytää edes yhtenä päivänä tarpeellisen annoksen pitämään mielen seesteisenä, niin mikään ei ketuta.
Kävin jopa uimahallissa. Istuin porealtaassa tunnin. En sitten muuta tehnytkään. Se oli uskomattoman rentouttavaa. Haluan sellaisen kotiin. Toiskohan joulupukki? Sen automaattivaihteisen auton lisäksi....
Muutoin jouluostokset perhehelveteissä on sieltä itsestään. On tuplabonusta ja miinusprosenttia ja niistä köyhä kuluttaja yrittää keksiä oikean vaihtoehdon, jolla pääsee halvimmalla. Pieleenhän se menee. Ja eikö tässä nyt ole pää muutenkin tarpeeksi sekaisin ilman kulutushysterian tuomaa myötävaikutusta. Hmm...kumpi on parempi ratkaisu; ostaa Tu Tu Petti hintaan 12,95 ja saada tuplabonus vai mennä kilpailevaan Kituutusmarkettiin ja ostaa se hintaan 14,95 -20%? EMMÄÄTIERÄ!!!! Hitto, aloitan protestin ja tuon juhannuskoivut portin pieleen. Jaa ei ole lehtiä puissa? Mitä sitten?
Ja sitten on vielä kuusen hankinta. Meenkö mettään? En. Aiemmin oon mennyt mutta nyt en. En edes Fiskarsin uhalla. Ostan puun. Ja mielellään jostain sademetsästä kaadetun uhanalaisen lajinsa viimeisen.
Oikeastaan joulusta voisikin spekuloida enemmänkin oikein ajan kanssa.
Huomenna F 41 matkustaa Malmille tapaamaan Setä Tohtoria, joka toivon mukaan kertoo oikean reseptin ja jotain muitakin toimintaohjeita. Mulla on tavoitteena saada jouluna yksi Lapin Tumma kurkusta alas.
Päivän biisivalinta; www.youtube.com/watch
Näillä mennään, sano.
Hirveen vaikea sanoa mitä ajattelis. Ekana tulee mieleen hullu. Nyt olis tietenkin hyvä, jos tänne eksyisi edes se yksi ihminen, jolla olisi samanlaisia kokemuksia elämässä ja joka voisi kertoa tarinoita aiheesta. Voisi olla hyötyä.
Olen huomannut viimeksi tänään, että tämä aiheuttaa himassakin suurta muutosta. Pinna on kireällä ja tämähän ei ainakaan edesauta yhtään asiaa. Tarvitsisi tukea puolisolta, mutta tuntuu enimmäkseen siltä, että mulle ollaan vihaisia siitä, että maailman paras paikka tällä hetkellä on sänky ja unikaverina on bentsot ja beetat. Tosin niihin toivon muutosta alkavalla viikolla, koska ei ole tropit ihan kohdallaan mun maun mukaan. Kauhean vaikea selittää sitä pahaa oloa joka vallitsee ja jolle ei mahda mitään. Netistä olen laittanut frun lukemaan tarinoita, jotta ymmärtäisi paremmin.
Mutta mitä muuta? Missä vertaistuki? Psykoterapia? Psykiatri? Psykologi? Psykopaatti? Joku muu mikä. Vitustako minä tiedä.
Ikuna en ole ollut elämässäni näin hukassa. Olo on saatanan riittämätön. Töissä ei pysty käymään. Kotona ei pysty tekemään mitään. Ulkomaailma on haitarista. Ruoka ei maistu. Paitsi Rainbow-mansikkakeitto. Ei silläkään tosin kasvava aikuinen kovin pitkälle pötki. Tänään takana yksi lasi mansikkasoppaa ja pari hassua tikkuperunaa. Kun ei vaan maistu. Lähinnä ajatus syömisestä kuvottaa.
Soon semmonen juttu kohta notta ei pysty järjellä selittämään mitään. No joku vois todeta, että eipä tuo meikäläisen kohdalla ole mikään ihme. Meinaan se järjellä selittäminen. Ei nyt viittis taloa laittaa myyntiin tai avioeroa hommata ihan vielä.
Onneksi on Jokisen Vesku;www.youtube.com/watch
Ensin on muutama päivä ihan seesteistä ja ehtii jo unohtamaan.
Sitten tulee puun takaa selkään taklaten. Ja taas mennään.
Ois varmaan lääkäri taas ihmeissään annostuksesta. Heitin ohjelapun roskikseen, kun alkoi tarpeeksi vituttamaan.
Tarttiskohan mennä käymään Tohtorilla kysymässä, että onkos tuo lääkitys nyt ihan kohdallaan? Jup ja pian.
Panikointi ei ole elämän suola.
Mikä hitto siinä on, että ensimmäisenä tarjotaan sukupuun piirtämistä, kun mennään keskustelemaan asioista. ...kele, mä haluan puhua meidän suhteesta enkä miettiä mikä mun isän veljen siskon serkun syntymättömän lapsen nimi oli ja millainen luonne sillä olisi ollut.
Okei, okei, jollekulle voi olla hyötyä jossain määrin asioiden kelaamisesta aikaa taaksepäin, että josko hommat juontuisivat historian haminoista, mutta tällä kotipsykootilla on semmonen viilinki, että syvässä Hämeessäkin syntynyt on ehkä kelannut asioitaan edes kerran ennen jutuille menoa. Joten piirtäkööt itte mun puolesta vaikka perhepotrettinsa akvarellityönä, jos siltä tuntuu. Ei tule pomppufiilistä mulle moisesta. Varsinkaan, kun kuvis on ollut vahva kutonen.
Tosin ihan diipailua oli myös yksityinen käynti Täti Päätohtorin luona. Tuli lähinnä semmonen olo, että ko. ammattilainen ajatteli, että mitä ihmettä sää (siis mää) täällä teet, kun ittekin osaat kelailla juttuja noin pitkälle ja toimia. Olihan se toki kiva näyttää paperilta asteikolta 1-10, että kuinka paljon vituttaa ja ahdistaa silloin kun eniten vituttaa. No 15 ja puoli vielä päälle. Mitä sittten? No ei mitään sitten, kun paperi siirrettiin sivuun eikä se johtanut mihinkään. Mulla on kuitenkin sellainen pitkäaikaissuunnitelma, että voisin luopua edes puolesta siitä tabumäärästä mitä tällä hetkellä kitusiin vetelen. Ei ne musta onnellista ihmistä tee pidemmässä juoksussa. Musta tekis onnellisen se, että voisin narauttaa latomeren auki tai kuunnella kuinka laatikon pääty narahtaa ja marsu aivastaa mieluummin kuin miltä kuulostaa, kun ottaa napin foliosta. Ko. tuotteiden yhdistäminen ei kuitenkaan ole se mitä hammaslääkäriliitto suosittelee. Ei edes se tohtori, jonka paperit ovat peräisin itänaapurin metroasemalta. Sieltä kaikista kauimmaiselta stopilta. Niin paitsi että beetat ja tuoppi ne yhteen soppii, mutta bentsot ja tuoppi eivät mene pussauskoppiin.
Yhden asian kuitenkin ymmärsin käytyäni Tädillä. Olen väärällä alalla. Kuuntelemalla kanssaihmistä ja näyttämällä paperilta asteikkoja tienaisin paaaaljoooon enemmän kuin moni muu.
Tän päivän lampaat: Rosson safka ja paniikin nousu perhehelvettimarketissa.
Tän päivän leijonat: Robertin ehkä hieman kyseenalainen voitto sekä yksi hörppy Talviomenaa
Tuliskin se päivä, jolloin kaikki olis ihan ok. No, ei kai joka päivä voi sataa.
Yhdestä asiasta olis ihan jees päästä eroon. Tai siis kahdesta. Ensinnäkin siitä, että pumppu heittää volttia ja toiseksi panikoimisesta. Pienet ovat siis toiveet tänään joulupukille.
Mitähän muuta? Markan paluuta odotellessa. Ja ehkä sitäkin, että miten päättyy prinsessa Brejvikin oikeusjuttu. Hullu mikä hullu, mutta mutta.... Kumpi sitten on parempi; se, että ukko istuu JOPA 15-20 vuotta linnassa (tosin se varmaan liukastuisi saippuaan ekan viikon aikana ja kuristuisi pyyhkeeseen liukastuttuaan) vaiko se, että vetää nappia suljetulla loppuelämänsä. Tai sitten vapautuu, kun todetaan pään pelaavan yhteiskuntakelpoisesti 25 vuoden jälkeen. Ja valtakunnassa olisi kaikki hyvin. Siis hänen omassa pikku valtakunnassaan. Tuskin oikeaa tuomiota on olemassakaan.
Lunta ja pakkasta vois tulla ettei olis niin piristävän ankea keli joka päivä. Ilmoista on aina hieno puhua, kun ei ole muuta asiaa.
Tähän oikea vastaus Joensuulaisella snäkärillä tämän päivän uutisoinnin mukaan olisi ehdoton ei. Tai riippuuhan tämäkin makutottumuksista. Joskus itsekin kouluruokaa maistaneena voin todeta, että kyseessä on pääsääntöisesti hyvä ja ravitseva ateria. Tokihan sopassa sattumia saa ja pitää olla mutta sattumukset ovat tietenkin toinen juttu. Onhan se hieman kyseenalaista, jos pikkuoppilas aamulla lukee koulun ruokalistalta, että tarjolla on tänään Tiku ja Taku. Joka ei ole mikään keksitty vastine nauraville nakeille.
Mitähän tähän sanoisivat karppaajat? Tai siis heidän on parempi vaieta etteivät joudu aikuisiällä putkaan tai lapsena huostaanotetuksi. Mistä päästäänkiin aiheeseen lapset ja karppaus. Mulle on ainakin tolkutettu terveellisen ja monipuolisen ruokavalion merkitystä. Näin aikuisiällä tietenkin olisin tyytyväinen, jos aamuisin tarjolla olisi kaikkea hyvää pekonista ja pääruokana sisäfilettä. Saiskohan päällä olla ankanmaksaa? En tiiä eikä nyt ole ihan akuutisti tiedostettavakaan tuota. Kerran olen maistanut. Hyvää oli ja maksoi perkuleesti. Eihän sitä käy kieltäminen etteikö liha olisi hyvää, mutta ehkä jotain muutakin Uuno-Aapon lautaselle kuin Kabanossia ja piffiä. Tai toiselta kädeltä ituja. Ja jos näistä kahdesta pitäs valita niin ehkä siinä tilanteessa toteaisin Hullun Kokin tyylisesti "turpa kiinni ituhipit".
Valintoja, valintoja.
Laitankin viikon ruokalistaehdotuksen kouluille:
MA rotta Tournedos, perunamuusi
TI nutriapyörykät, puolukkahillo (tietenkin pikkuoppilaan omin kätösin poimimia)
KE jauheliha-salmonella kastike kannellisella muovipurkilla
TO tuskin kukaan
PE on ruokailussa, joten listaa ei tarvita
Jaa niin, kilpirauhasessa alles ist in ordnung ja huomenna kardiologille.
- Käsien tärinä tai vapina--> juu kokeiltu on, oireen aikana ja varsinkin jälkitilana
- Raajojen tunnottomuus, pistely ja puutuminen--> näistä valitsen listalle tuon pistelyn, joka on ensimmäisiä oireita
- Sydämen tykytys tai kiihtynyt sydämen rytmi--> jeppis jepulis
- Rintakipu tai puristuksen tunne rinnassa--> puristuksen tunne checked, otttaisin esiin myös puristavan/ pahoinvointia aiheuttavan tunteen kurkussa, ihan kuin olis laatta tulossa
- Huimaus--> eipä kannata pystyyn nousta, itte olen sikiöasennossa ja keskityn ilmastointiventtiiliin
- Korvien humina ja tinnitus--> humina/ korvien lukkoon menemisen tunne, tuttua kauraa
- Epävarma olo, pyörtymisen tunne--> jeps, varsinkin jos kuvittelee pystyyn nousevansa, suosittelen omakohtaisesta kokemuksesta välitöntä kyykkyasentoa, mutta ei kannata sulkea silmiä vaan kiinnittää katse johonkin kiinteään objektiin. Ällä siis katso leikkipuiston karusellia.
- Tajunnan tason häiriöt tai hämärtyminen--> tavallaan
- Epätodellisuuden tunne--> juu, eipä kuulu ihan perussettiin niinku aamupuuro
- Kontrollin menettämisen tai sekoamisen pelko--> ja täydellinen sellainen. Tänään viimeksi olin taas lähtemässä polille, mutta siippa sai puhuttua ottamaan vaan toisenkin annoksen nappia ja odottamaan.
- Kuolemanpelko--> johtuu monesta tekijästä, mm. pumpun epäsäännöllisestä rytmistä ja kokonaisvaltaisesta olosta, joka tulee ja jolle ei mahda mitään.
Tänään viimeksi iski noin 1,5 tuntia sitten. Hiphurraa kun se tunne tulee, että taas mennään ja mitään et mahda. Pahinta on se, että se jättää muistijäljen, josta on vaikea päästä eroon ja keskittyä seuraavaan asiaan.
Orava pyörii pyörässä. Joku vois vaan tulla ja jarruttaa pyörän vauhtia välistä. Tikulla ja Takulla vois olla mun mielestä muutakin tekemistä tähän vuodenaikaan kuten kerätä tammenterhoja.
Kokonaisarvosanaksi tämän päivän tunteelle antaisin 
Kuulostaa ensinnä japanialaiselta raflalta tai vaihtoehtoisesti ko. mestan ruoka-annokselta. Totuus on kuitenkin jotain muuta.
Mulle on ihan turha tulla kenenkään kertomaan ettei siitä mitään haittaa ole, jos nyt joskus vähän tykyttää ja pumppu ottaa kierroksia. Tämä on ihan varma ettei sellainen ainakaan pidemmän päälle voi olla hyväksi. Ja vaikkakin suomalaisista iso osa tuntee elämänsä aikana sydämen muljahteluja sekä kiihtynyttä sykettä ei sekään juuri nyt lohduta.
Olenko siis tuomittu syömään lopun ikääni Bisoprololia tm. valmistetta elämän laadun ylläpitämiseksi. (aiheuttanut muuten alussa allekirjoittaneelle kaikki mahdolliset sivuoireet, mikä on tuttua jo entuudestaan aiemmin suusta alas kipattujen troppien kohdalla) Kallistahan ko. lääkkeen nauttiminen ei ole. Suomessa sairastaminen on mielestäni kohtuuhintaista. Taitaa sikanaudalla olla kovempi kilohinta kuin monella mömmöllä, jolla kropan saa pysymään henkisesti ja fyysisesti vireänä. Onhan sitä kait mäestäkin pitkälle hypätty "terveenä miehenä" piikkien voimalla.
Syke pysyy kyllä tällä hetkellä kohtuu alhaisena tilanteesta riippumatta, mutta olishan se ihan ihqua saada pois tekijöitä tuon kiihkeän rytmin taustalla, kuten esim. panikointi. Muistan kyllä kuinka lapsena sängynalaismöröt olivat pelottavia, mutta en ikuna kuvitellut, että moiset möröt ja vielä pahemmatkin painajaispeikot tekevät paluun aikuisella iällä. Voi Fiat! Sykkeen alhaalla pysyminen on tuonut itselle toisaalta vähän hassun olon niillä hetkillä, kun kroppa on sitä mieltä, että nyt pumpun pitäisi hakata nopeammin mutta mitään ei kuitenkaan oikein tapahdu. Tosin kahdenkympin lenkit ovat vielä kokeilematta. Tuntuu siltä kuin koneessa olisi jatkuvasti käsijarru päällä ja toisaalta tekisi mieli vapauttaa se mutta toisaalta on tyytyväinen olo jarrun pysyessä päällä.
Oudolta tuntuu myös se, että jokin pieni nappi nieltynä saa elimistössä aikaan moisia toiminnan muutoksia. Olen siis täysin vakuuttunut, että Olipa kerran elämässä esiintyneet pienet hahmot ovat totista totta ja ne tekevät parasta aikaa duunia mun kropassa taistellen kaikkia mönkiäisiä vastaan.
Seuraava vaihe pumpun kuuntelussa ja pelkotiloissa onkin varmaan luulotauti. Hommaan itselleni vielä lääkärikirjan, jonka luen iltasatuna kannesta kanteen (ja ohella selaan netin keskustelupalstoja). Sitten olenkin valmis jo aiemmin mainitun saunan taakse. Ja tässä vaiheessa pyydän mahdolliselta lukijalta anteeksi sitä, että käsittelen asioita huonon huumorin kautta. Se on vain tapani selvitä näiden juttujen kanssa.
Ja tiedän myös, että monella ihmisellä tällä pallolla on asiat vielä paljon huonommin kuin minulla itselläni. Ymmärrän heitä kaikkia varmasti enemmän kuin henkilö, joka seuraa asioita täysin sivusta. Mutta totuus vielä huonommin voivista ei juuri tällä kellonlyömällä helpota omaa oloa hetkeäkään.
Ai niin, kilpirauhashormooneista ei sitten tullut mitään tietoa tällä viikolla, joten sanomattakin lienee selvää, että tiedossa on mukavan odotuksen täyteinen velvi rauhoittavien parissa. Ihan kuin lapsena joulupukkia odotellessa. Sano.
Loppuun ilomielinen perjantaibiisi.
