Lyhyestä suvivirsi kaunis pitkän tauon jälkeen, kun taas ylipäätään on ihminen kykenevä kirjoittamaan.

Kuvittele helvetillinen krapula kuumana kesäaamuna teltassa keskellä pölyistä kangasta. Tullut juotua sekaisin kaikkea aasta ööhön ja savuteltua enemmän kuin tohtori määrää. Ei suihkua, ei tappiomielialajuomaa. Ei Buranaa. Mainos.

Kerro se monella.

Siinä on viekkaat viekkarit, jotka tuli bentsojen yhtäkkisestä pudottamisyrityksestä tuossa taannoin.

Hieman epäonnistuneen kokeilun jälkeen päädyin pudottamaan määrää ohjeen mukaan. Hitto. Luin ohjelappua. Eikös yleensä vaan yritetä ja erehdytä ja erehdytä uudelleen.

Seuraavan kerran, kun narauttamaan joskus elämän aikana vielä ehkä pääsen, ei seuraava aamu tunnu enää missään. Eli tästäkin kokemuksesta oli loppujen lopuksi hyötyä.

Plup, plump, molskis.

 

Nyt on potilas Saarisella lanttu nenässä ja sormi korvassa.

Opamoxia tän hetken tarpeen mukaan 6 x 15mg/ vrk vaiko Risolidia 3 x 25mg/ vrk?

Ja mites toimii yhdessä nuo beetat ja masennuslääkkeet? Itseopiskelun mukaan ne ovat vähän niinkun vastavaikutteisia eli toinen lisää noradrenaliinin eritystä ja toinen estää ja toinen lisää seratiinin määrää ja toinen estää.

Vaiko olenko jo niin kamoissa etten vaan ymmärrä. Ihan erikoistunut psykiatri nää on todennut toimivaksi yhdistelmäksi. Ittellä on vaan nyt vähän epäileväinen olo. Mitenhän pärjäis ilman? No ei mitenkään just nyt.

Pelkään vaan tulevia vierotusoireita. Ja sitä, että joudun olemaan joulun ilman Tummaa. Saatanan saatana!

Ai niin; Venlafaxin aiheuttaa kivaa pahoinvointia.

Toinen ai niin; diagnoosi uusiutui vakavaan masennukseen ja paniikkihäiriöön. Ihmeen tervepäinen noihin resepteihin verrattuna on olo.

Paitsi että nyt täytyy myöntää että pönttö on vähän sekaasin kaikesta.

Tänään on ollut hyvä päivä. On mieltä piristävää, kun on välillä hyvä päivä. No mitäs se hyvä päivä sitten tarkoittaa.

Se tarkoittaa sitä, että kun vetää bentsoja tarpeellisen määrän pitkin päivää, niin pystyy liikkumaan ihmisten ilmoilla ilman, että Gallialainen taivas olisi putoamassa koko ajan niskaan ja kotiin tullessa maistuu ruoka. No onko tuo toisaalta ihme, jos (piilomainonta jatkuu, mikä piilomainonta?) Rainbow-mansikan voimalla mentiin aamusta (lue puolipäivästä) ehtooseen asti.

Se tarkoittaa myös sitä, että kun löytää edes yhtenä päivänä tarpeellisen annoksen pitämään mielen seesteisenä, niin mikään ei ketuta.

Kävin jopa uimahallissa. Istuin porealtaassa tunnin. En sitten muuta tehnytkään. Se oli uskomattoman rentouttavaa. Haluan sellaisen kotiin. Toiskohan joulupukki? Sen automaattivaihteisen auton lisäksi....

Muutoin jouluostokset perhehelveteissä on sieltä itsestään. On tuplabonusta ja miinusprosenttia ja niistä köyhä kuluttaja yrittää keksiä oikean vaihtoehdon, jolla pääsee halvimmalla. Pieleenhän se menee. Ja eikö tässä nyt ole pää muutenkin tarpeeksi sekaisin ilman kulutushysterian tuomaa myötävaikutusta. Hmm...kumpi on parempi ratkaisu; ostaa Tu Tu Petti hintaan 12,95 ja saada tuplabonus vai mennä kilpailevaan Kituutusmarkettiin ja ostaa se hintaan 14,95 -20%? EMMÄÄTIERÄ!!!! Hitto, aloitan protestin ja tuon juhannuskoivut portin pieleen. Jaa ei ole lehtiä puissa? Mitä sitten?

Ja sitten on vielä kuusen hankinta. Meenkö mettään? En. Aiemmin oon mennyt mutta nyt en. En edes Fiskarsin uhalla. Ostan puun. Ja mielellään jostain sademetsästä kaadetun uhanalaisen lajinsa viimeisen.

Oikeastaan joulusta voisikin spekuloida enemmänkin oikein ajan kanssa.

Huomenna F 41 matkustaa Malmille tapaamaan Setä Tohtoria, joka toivon mukaan kertoo oikean reseptin ja jotain muitakin toimintaohjeita. Mulla on tavoitteena saada jouluna yksi Lapin Tumma kurkusta alas.

Päivän biisivalinta; www.youtube.com/watch

Näillä mennään, sano.

Hirveen vaikea sanoa mitä ajattelis. Ekana tulee mieleen hullu. Nyt olis tietenkin hyvä, jos tänne eksyisi edes se yksi ihminen, jolla olisi samanlaisia kokemuksia elämässä ja joka voisi kertoa tarinoita aiheesta. Voisi olla hyötyä.

Olen huomannut viimeksi tänään, että tämä aiheuttaa himassakin suurta muutosta. Pinna on kireällä ja tämähän ei ainakaan edesauta yhtään asiaa. Tarvitsisi tukea puolisolta, mutta tuntuu enimmäkseen siltä, että mulle ollaan vihaisia siitä, että maailman paras paikka tällä hetkellä on sänky ja unikaverina on bentsot ja beetat. Tosin niihin toivon muutosta alkavalla viikolla, koska ei ole tropit ihan kohdallaan mun maun mukaan. Kauhean vaikea selittää sitä pahaa oloa joka vallitsee ja jolle ei mahda mitään. Netistä olen laittanut frun lukemaan tarinoita, jotta ymmärtäisi paremmin.

Mutta mitä muuta? Missä vertaistuki? Psykoterapia? Psykiatri? Psykologi? Psykopaatti? Joku muu mikä. Vitustako minä tiedä.

Ikuna en ole ollut elämässäni näin hukassa. Olo on saatanan riittämätön. Töissä ei pysty käymään. Kotona ei pysty tekemään mitään. Ulkomaailma on haitarista. Ruoka ei maistu. Paitsi Rainbow-mansikkakeitto. Ei silläkään tosin kasvava aikuinen kovin pitkälle pötki. Tänään takana yksi lasi mansikkasoppaa ja pari hassua tikkuperunaa. Kun ei vaan maistu. Lähinnä ajatus syömisestä kuvottaa.

Soon semmonen juttu kohta notta ei pysty järjellä selittämään mitään. No joku vois todeta, että eipä tuo meikäläisen kohdalla ole  mikään ihme. Meinaan se järjellä selittäminen. Ei nyt viittis taloa laittaa myyntiin tai avioeroa hommata ihan vielä.

Onneksi on Jokisen Vesku;www.youtube.com/watch

Ensin on muutama päivä ihan seesteistä ja ehtii jo unohtamaan.

Sitten tulee puun takaa selkään taklaten. Ja taas mennään.

Ois varmaan lääkäri taas ihmeissään annostuksesta. Heitin ohjelapun roskikseen, kun alkoi tarpeeksi vituttamaan.

Tarttiskohan mennä käymään Tohtorilla kysymässä, että onkos tuo lääkitys nyt ihan kohdallaan? Jup ja pian.

Panikointi ei ole elämän suola.