Kuulostaa ensinnä japanialaiselta raflalta tai vaihtoehtoisesti ko. mestan ruoka-annokselta. Totuus on kuitenkin jotain muuta.
Mulle on ihan turha tulla kenenkään kertomaan ettei siitä mitään haittaa ole, jos nyt joskus vähän tykyttää ja pumppu ottaa kierroksia. Tämä on ihan varma ettei sellainen ainakaan pidemmän päälle voi olla hyväksi. Ja vaikkakin suomalaisista iso osa tuntee elämänsä aikana sydämen muljahteluja sekä kiihtynyttä sykettä ei sekään juuri nyt lohduta.
Olenko siis tuomittu syömään lopun ikääni Bisoprololia tm. valmistetta elämän laadun ylläpitämiseksi. (aiheuttanut muuten alussa allekirjoittaneelle kaikki mahdolliset sivuoireet, mikä on tuttua jo entuudestaan aiemmin suusta alas kipattujen troppien kohdalla) Kallistahan ko. lääkkeen nauttiminen ei ole. Suomessa sairastaminen on mielestäni kohtuuhintaista. Taitaa sikanaudalla olla kovempi kilohinta kuin monella mömmöllä, jolla kropan saa pysymään henkisesti ja fyysisesti vireänä. Onhan sitä kait mäestäkin pitkälle hypätty "terveenä miehenä" piikkien voimalla.
Syke pysyy kyllä tällä hetkellä kohtuu alhaisena tilanteesta riippumatta, mutta olishan se ihan ihqua saada pois tekijöitä tuon kiihkeän rytmin taustalla, kuten esim. panikointi. Muistan kyllä kuinka lapsena sängynalaismöröt olivat pelottavia, mutta en ikuna kuvitellut, että moiset möröt ja vielä pahemmatkin painajaispeikot tekevät paluun aikuisella iällä. Voi Fiat! Sykkeen alhaalla pysyminen on tuonut itselle toisaalta vähän hassun olon niillä hetkillä, kun kroppa on sitä mieltä, että nyt pumpun pitäisi hakata nopeammin mutta mitään ei kuitenkaan oikein tapahdu. Tosin kahdenkympin lenkit ovat vielä kokeilematta. Tuntuu siltä kuin koneessa olisi jatkuvasti käsijarru päällä ja toisaalta tekisi mieli vapauttaa se mutta toisaalta on tyytyväinen olo jarrun pysyessä päällä.
Oudolta tuntuu myös se, että jokin pieni nappi nieltynä saa elimistössä aikaan moisia toiminnan muutoksia. Olen siis täysin vakuuttunut, että Olipa kerran elämässä esiintyneet pienet hahmot ovat totista totta ja ne tekevät parasta aikaa duunia mun kropassa taistellen kaikkia mönkiäisiä vastaan.
Seuraava vaihe pumpun kuuntelussa ja pelkotiloissa onkin varmaan luulotauti. Hommaan itselleni vielä lääkärikirjan, jonka luen iltasatuna kannesta kanteen (ja ohella selaan netin keskustelupalstoja). Sitten olenkin valmis jo aiemmin mainitun saunan taakse. Ja tässä vaiheessa pyydän mahdolliselta lukijalta anteeksi sitä, että käsittelen asioita huonon huumorin kautta. Se on vain tapani selvitä näiden juttujen kanssa.
Ja tiedän myös, että monella ihmisellä tällä pallolla on asiat vielä paljon huonommin kuin minulla itselläni. Ymmärrän heitä kaikkia varmasti enemmän kuin henkilö, joka seuraa asioita täysin sivusta. Mutta totuus vielä huonommin voivista ei juuri tällä kellonlyömällä helpota omaa oloa hetkeäkään.
Ai niin, kilpirauhashormooneista ei sitten tullut mitään tietoa tällä viikolla, joten sanomattakin lienee selvää, että tiedossa on mukavan odotuksen täyteinen velvi rauhoittavien parissa. Ihan kuin lapsena joulupukkia odotellessa. Sano.
Loppuun ilomielinen perjantaibiisi.
Kommentit