Ensin on muutama päivä ihan seesteistä ja ehtii jo unohtamaan.

Sitten tulee puun takaa selkään taklaten. Ja taas mennään.

Ois varmaan lääkäri taas ihmeissään annostuksesta. Heitin ohjelapun roskikseen, kun alkoi tarpeeksi vituttamaan.

Tarttiskohan mennä käymään Tohtorilla kysymässä, että onkos tuo lääkitys nyt ihan kohdallaan? Jup ja pian.

Panikointi ei ole elämän suola.